Blog

  • Teologia: Hämmästyttävä yhteys mitokondrioiden ja kuparin homeostaasin välillä ihmiskehossa

    Teologia: Hämmästyttävä yhteys mitokondrioiden ja kuparin homeostaasin välillä ihmiskehossa

    Kiistaton todiste ”äärettömän tarkasta suunnittelusta” biologisesta näkökulmasta

    Kupari on ihmiselle välttämätön hivenaine, mutta jo pienikin ylimäärä voi olla tappavaa. Alla sujuva, helposti ymmärrettävä ja samalla tiukasti tieteellinen suomenkielinen versio alkuperäisestä persiankielisestä tekstistä:

    Kupari-ionit (Cu²⁺) ovat täysin välttämättömiä luurankolihasten normaalille toiminnalle. Ne säätelevät myoblastien lisääntymistä ja erilaistumista ja osallistuvat kypsissä lihassoluissa lukuisiin kuparista riippuvaisiin entsyymeihin ylläpitääkseen metabolista tasapainoa. Kun kuitenkin solunsisäinen kupari ylittää turvallisen rajan, aktivoituu vuonna 2022 ensimmäisen kerran kuvattu uusi ohjelmoitu solukuoleman muoto – kupropitoosi (cuproptosis). Toisin kuin apoptoosi, nekroptoosi ja ferroptoosi, kupropitoosi riippuu täysin kuparin kasautumisesta, on tiiviisti yhteydessä mitokondrioiden toimintaan ja sille on ominaista epänormaali lipoyloitujen proteiinien kasautuminen sekä vakava hapetusstressi.

    Tämä paljastaa hämmästyttävän totuuden: sama alkuaine, joka on elämän ehdoton edellytys, voi pienimmälläkin ylityksellä välittömästi käynnistää äärimmäisen tarkan ja monimutkaisen solukuolemaohjelman. Tämä on selkein esimerkki äärimmäisen hienosäädöstä (extreme fine-tuning) solutasolla.

    Mitokondrioiden toimintahäiriö, hapetusstressi, krooninen tulehdus ja proteiiniaineenvaihdunnan häiriöt ovat tärkeimmät patologiset prosessit sarkopeniassa (ikään liittyvä lihasmassan menetys). Kupropitoosilla näyttää olevan siinä merkittävä rooli. Ikääntyvissä soluissa kuparin kuljettajien ilmentymismalli on yleensä häiriintynyt: kuparin sisäänvirtaus ↑, ulosvirtaus ↓ → myrkyllinen solunsisäinen kuparin kasautuminen.

    Tämä todistaa jälleen kerran, että kuparin sisään- ja ulosvirtaus on säädelty uskomattoman tarkasti; jo pienikin epätasapaino johtaa sairauteen ja lihasten surkastumiseen – jälleen yksi kiistaton todiste siitä, että elävät järjestelmät ovat äärimmäisen herkkiä ja täydellisesti kalibroituja.

    Jopa kaikkein vankkumattomimmat evoluutiobiologit myöntävät nykyään: pieninkin poikkeama kuparitasoissa aiheuttaa vakavia sairauksia. Tämä tarkoittaa, että järjestelmän on täytynyt olla alusta alkaen täydellinen ja täsmällisesti kalibroitu – se ei voinut syntyä vähitellen satunnaisten mutaatioiden kautta.

    Näitä mekanismeja kuvaavat tieteelliset artikkelit eivät koskaan mainitse sanaa ”evoluutio”. Ne ainoastaan dokumentoivat niin monimutkaisia ja tarkkoja järjestelmiä, että jo mikroskooppisen pieni häiriö (kuparipitoisuus tai mitokondrioiden suorituskyky) johtaa solukuolemaan tai sairauteen. Tämä on juuri sellainen pelkistämätön kompleksisuus (irreducible complexity), jota Älykkään suunnittelun teoria edellyttää: järjestelmiä, jotka eivät voineet syntyä vaiheittain, vaan ne on täytynyt suunnitella valmiiksi heti alusta.

    Kuvittele hetkeksi, että maailmankaikkeus todella olisi syntynyt pelkän sattuman tuloksena eikä Luojaa olisi olemassa. Kauan ennen kuin mitokondriot olisivat ”evolvoineet” kyvyn tarkasti säädellä solunsisäistä kuparia, koko ihmiskunta olisi jo kuollut kuparimyrkytykseen – lisääntyminen ja selviytyminen olisivat olleet mahdottomia. Ihmiskeho on äärimmäisen hauras ja samalla täynnä tuhansia hienosti tasapainotettuja mekanismeja; yhden ainoan kriittisen parametrin vähäinenkin poikkeama aiheuttaisi täydellisen romahduksen. Ja kuitenkin olemme olemassa! Tämä itsessään on kiistaton todiste siitä, että on olemassa Kaikkivaltias Luoja, joka äärettömällä viisaudellaan ja voimallaan ylläpitää joka hetki jokaista olemassaolon yksityiskohtaa.

    Niin kuin Allah, Ylimmäinen, sanoo Koraanissa:

    Suura Al-Furqan 25:2 Hän, jolle kuuluu taivaiden ja maan valta, joka ei ole ottanut lasta eikä Hänellä ole osakasta vallassa, ja joka on luonut jokaisen asian ja määrännyt sille tarkan mitan. (Lähde: https://quranenc.com/fi/sura-25#2)

    Suura Al-Infitar 82:6-7 Oi ihminen! Mikä on pettänyt sinut suhteessasi Anteliaaseen Herraasi, joka loi sinut, muotoili sinut ja antoi sinulle sopusuhtaiset mittasuhteet? (Lähde: https://quranenc.com/fi/sura-82#6-7)

  • Universumin suuruus: Luojan voiman ilmentymä

    Universumin suuruus: Luojan voiman ilmentymä

     

    Aurinkomme on vain yksi noin sadasta miljardista tähdestä galaksissamme, Linnunradassa. Tämä galaksi, kaikessa loistossaan, on vain yksi noin kahdesta biljoonasta tunnetusta galaksista universumissa. Jos yritämme arvioida tähtien kokonaismäärää kosmoksessa, kohtaamme hämmästyttävän luvun: septiljoona, eli 10^24 tähteä – miljoona miljardia miljardia tähteä. Nämä luvut ovat niin valtavia, että ne ylittävät ihmisen käsityskyvyn, mutta tämän suuruuden ymmärtäminen tuo meidät lähemmäs universumin todellista majesteettisuutta.

    Jokainen tähti on jättimäinen hehkuvien kaasujen pallo, pääasiassa vetyä, jota pitää yhdessä painovoima ja joka tuottaa energiaa ydinfuusion kautta. Tähdet vaihtelevat valtavasti kooltaan, massaltaan ja lämpötilaltaan. Jotkut, kuten punaiset kääpiöt, ovat rauhallisia ja tehokkaita ja voivat loistaa yli biljoona vuotta. Toisessa ääripäässä ovat tähdet kuten UY Scuti, jonka halkaisija on yli 1700 kertaa suurempi kuin Auringon, ja jotka elävät vain muutaman miljoonan vuoden ennen kuin räjähtävät massiivisina supernovina. Aurinkomme, jonka elinikä on noin 10 miljardia vuotta, sijaitsee tässä spektrissä keskellä ja on jo käynyt läpi puolet olemassaolostaan.

    Jokainen galaksi pitää sisällään myös miljardeja planeettakuntia. Pelkästään Linnunradassa on todennäköisesti yli 100 miljardia planeettaa, joista monet sijaitsevat vyöhykkeillä, jotka voivat potentiaalisesti tukea elämää, kuten Maapallo. Toisin sanoen pelkästään galaksissamme voi olla miljardeja planeettoja, jotka kykenevät ylläpitämään elämää. Jos laajennamme tämän todennäköisyyden koko universumiin, elämän olemassaolo kaukaisissa kosmoksen osissa ei ole vain mahdollista, vaan erittäin todennäköistä.

    Kuitenkin se, mitä näemme, ei edusta koko todellisuutta. Suurin osa universumin massasta koostuu jostakin näkymättömästä: pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta. Pimeä aine, joka muodostaa noin 85 % universumin massasta, voidaan havaita vain sen gravitaatiovaikutusten kautta galakseihin. Pimeä energia, joka muodostaa noin 70 % universumin energiasta, on vastuussa kosmoksen kiihtyvästä laajenemisesta. Lisäksi galaksien keskuksissa piilee miljardeja mustia aukkoja, mukaan lukien supermassiivinen musta aukko Linnunradan keskuksessa, joka on miljoonia kertoja massiivisempi kuin Aurinko.

    Universumin iän arvioidaan olevan noin 13,8 miljardia vuotta. Valo kaukaisimmista galakseista, joka saavuttaa meidät tänään, on matkannut miljardeja vuosia ja antaa meille kuvia kaukaisesta menneisyydestä. Tässä kosmisessa mittakaavassa Maapallomme – tämä pieni sininen piste – on vain hiukkanen pimeyden ja valon meressä. Aurinkomme on vain yksi septiljoonista tähdistä, lähimpänä meitä; mutta kun katsomme taivaalle, näemme itse asiassa jälkiä miljardeista muista auringoista – jokaisella on ainutlaatuinen tarinansa, ehkä planeettoja, ehkä elämää ja ehkä mysteerejä, joita emme vielä voi ymmärtää.

     

    **Teologia**

    Tässä yhteydessä nousee esiin keskeinen teologinen kysymys: Jos universumi olisi pienempi ja yksinkertaisempi, ajatus sen satunnaisesta alkuperästä voisi tuntua uskottavammalta. Mutta näin valtavan laajuuden ja monimutkaisen järjestelyn omaava universumi tekee satunnaisen alkuperän ideasta äärimmäisen epätodennäköisen, lähes mahdottoman. Mitä suurempi ja monimutkaisempi universumi on, sitä lähempänä nollaa on todennäköisyys, että se syntyi sattumalta.

    Vastauksena ateisteille, jotka käyttävät universumin suuruutta kieltääkseen Luojan olemassaolon, on sanottava: Jos universumi olisi pienempi, he pitäisivät sitä todisteena sattumasta; nyt, kun se on niin valtava, he väittävät, että ihmisen olemassaolo tässä äärettömyydessä on sattumaa! Tämä vaikuttaa totuuden pakenemiselta. Mutta valveutuneelle ihmismielelle universumin suuruus on selvä merkki sen Luojan suuruudesta. Luojasta, jonka ääretön voima ilmenee kosmoksen äärettömyydessä ja joka on luonut näin ihmeellisen järjestyksen. Universumin suuruus ei siis ole syy kieltää Jumala, vaan selvä todiste Hänen voimansa ja viisautensa tunnustamiseen.

    Tämän ymmärtämiseksi paremmin käytämme analogiaa teknologian maailmasta: Ohjelmoinnissa aloittelija voi luoda yksinkertaisen koodin yhdistämällä muutamia merkkejä. Mutta voisimmeko kuvitella, että Google – miljardeine koodiriveineen – syntyi sattumalta? Tällainen projekti oli mahdollinen vain tuhansien insinöörien väsymättömän työn ja älykkään suunnittelun kautta. Kuinka voisimme siis pitää universumia, joka toimii äärettömästi suuremmalla järjestyksellä kuin Google, sattuman tuloksena? Ero on siinä, että universumin Luoja, toisin kuin mikään inhimillinen projekti, ei tarvitse yhteistyökumppaneita eikä ole rajoitettu ajan tai tilan suhteen. Hän on Ainoa, Kaikkivaltias, ja universumi on täydellinen ilmentymä Hänen voimastaan.

    Tässä yhteydessä Koraani osoittaa merkit taivaissa. Sura Al-Wāqi‘assa, jakeissa 75 ja 76, sanotaan:

    „Minä vannon tähtien asemien kautta – ja se on suuri vala, jos vain tietäisitte.“

    [Katso sura ja jakeet](https://surahquran.com/surah-al-waqiah-56.html#75-76)

    Tämä jae esittää tähtien asemat tärkeänä merkkinä, merkkinä niille, jotka pohtivat ja etsivät Luojan suuruutta luomakunnassa.