Aurinkomme on vain yksi noin sadasta miljardista tähdestä galaksissamme, Linnunradassa. Tämä galaksi, kaikessa loistossaan, on vain yksi noin kahdesta biljoonasta tunnetusta galaksista universumissa. Jos yritämme arvioida tähtien kokonaismäärää kosmoksessa, kohtaamme hämmästyttävän luvun: septiljoona, eli 10^24 tähteä – miljoona miljardia miljardia tähteä. Nämä luvut ovat niin valtavia, että ne ylittävät ihmisen käsityskyvyn, mutta tämän suuruuden ymmärtäminen tuo meidät lähemmäs universumin todellista majesteettisuutta.
Jokainen tähti on jättimäinen hehkuvien kaasujen pallo, pääasiassa vetyä, jota pitää yhdessä painovoima ja joka tuottaa energiaa ydinfuusion kautta. Tähdet vaihtelevat valtavasti kooltaan, massaltaan ja lämpötilaltaan. Jotkut, kuten punaiset kääpiöt, ovat rauhallisia ja tehokkaita ja voivat loistaa yli biljoona vuotta. Toisessa ääripäässä ovat tähdet kuten UY Scuti, jonka halkaisija on yli 1700 kertaa suurempi kuin Auringon, ja jotka elävät vain muutaman miljoonan vuoden ennen kuin räjähtävät massiivisina supernovina. Aurinkomme, jonka elinikä on noin 10 miljardia vuotta, sijaitsee tässä spektrissä keskellä ja on jo käynyt läpi puolet olemassaolostaan.
Jokainen galaksi pitää sisällään myös miljardeja planeettakuntia. Pelkästään Linnunradassa on todennäköisesti yli 100 miljardia planeettaa, joista monet sijaitsevat vyöhykkeillä, jotka voivat potentiaalisesti tukea elämää, kuten Maapallo. Toisin sanoen pelkästään galaksissamme voi olla miljardeja planeettoja, jotka kykenevät ylläpitämään elämää. Jos laajennamme tämän todennäköisyyden koko universumiin, elämän olemassaolo kaukaisissa kosmoksen osissa ei ole vain mahdollista, vaan erittäin todennäköistä.
Kuitenkin se, mitä näemme, ei edusta koko todellisuutta. Suurin osa universumin massasta koostuu jostakin näkymättömästä: pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta. Pimeä aine, joka muodostaa noin 85 % universumin massasta, voidaan havaita vain sen gravitaatiovaikutusten kautta galakseihin. Pimeä energia, joka muodostaa noin 70 % universumin energiasta, on vastuussa kosmoksen kiihtyvästä laajenemisesta. Lisäksi galaksien keskuksissa piilee miljardeja mustia aukkoja, mukaan lukien supermassiivinen musta aukko Linnunradan keskuksessa, joka on miljoonia kertoja massiivisempi kuin Aurinko.
Universumin iän arvioidaan olevan noin 13,8 miljardia vuotta. Valo kaukaisimmista galakseista, joka saavuttaa meidät tänään, on matkannut miljardeja vuosia ja antaa meille kuvia kaukaisesta menneisyydestä. Tässä kosmisessa mittakaavassa Maapallomme – tämä pieni sininen piste – on vain hiukkanen pimeyden ja valon meressä. Aurinkomme on vain yksi septiljoonista tähdistä, lähimpänä meitä; mutta kun katsomme taivaalle, näemme itse asiassa jälkiä miljardeista muista auringoista – jokaisella on ainutlaatuinen tarinansa, ehkä planeettoja, ehkä elämää ja ehkä mysteerejä, joita emme vielä voi ymmärtää.
**Teologia**
Tässä yhteydessä nousee esiin keskeinen teologinen kysymys: Jos universumi olisi pienempi ja yksinkertaisempi, ajatus sen satunnaisesta alkuperästä voisi tuntua uskottavammalta. Mutta näin valtavan laajuuden ja monimutkaisen järjestelyn omaava universumi tekee satunnaisen alkuperän ideasta äärimmäisen epätodennäköisen, lähes mahdottoman. Mitä suurempi ja monimutkaisempi universumi on, sitä lähempänä nollaa on todennäköisyys, että se syntyi sattumalta.
Vastauksena ateisteille, jotka käyttävät universumin suuruutta kieltääkseen Luojan olemassaolon, on sanottava: Jos universumi olisi pienempi, he pitäisivät sitä todisteena sattumasta; nyt, kun se on niin valtava, he väittävät, että ihmisen olemassaolo tässä äärettömyydessä on sattumaa! Tämä vaikuttaa totuuden pakenemiselta. Mutta valveutuneelle ihmismielelle universumin suuruus on selvä merkki sen Luojan suuruudesta. Luojasta, jonka ääretön voima ilmenee kosmoksen äärettömyydessä ja joka on luonut näin ihmeellisen järjestyksen. Universumin suuruus ei siis ole syy kieltää Jumala, vaan selvä todiste Hänen voimansa ja viisautensa tunnustamiseen.
Tämän ymmärtämiseksi paremmin käytämme analogiaa teknologian maailmasta: Ohjelmoinnissa aloittelija voi luoda yksinkertaisen koodin yhdistämällä muutamia merkkejä. Mutta voisimmeko kuvitella, että Google – miljardeine koodiriveineen – syntyi sattumalta? Tällainen projekti oli mahdollinen vain tuhansien insinöörien väsymättömän työn ja älykkään suunnittelun kautta. Kuinka voisimme siis pitää universumia, joka toimii äärettömästi suuremmalla järjestyksellä kuin Google, sattuman tuloksena? Ero on siinä, että universumin Luoja, toisin kuin mikään inhimillinen projekti, ei tarvitse yhteistyökumppaneita eikä ole rajoitettu ajan tai tilan suhteen. Hän on Ainoa, Kaikkivaltias, ja universumi on täydellinen ilmentymä Hänen voimastaan.
Tässä yhteydessä Koraani osoittaa merkit taivaissa. Sura Al-Wāqi‘assa, jakeissa 75 ja 76, sanotaan:
„Minä vannon tähtien asemien kautta – ja se on suuri vala, jos vain tietäisitte.“
[Katso sura ja jakeet](https://surahquran.com/surah-al-waqiah-56.html#75-76)
Tämä jae esittää tähtien asemat tärkeänä merkkinä, merkkinä niille, jotka pohtivat ja etsivät Luojan suuruutta luomakunnassa.
Vastaa